Näytä tilaus

Mehiläisten hankinta

Mehiläiset kannattaa hankkia alkukesästä.

Paras on talvehtinut yhteiskunta tai alkukesästä tehty jaoke eli uusi pesä, jossa tulee olla muniva emo.  Myös parven voi ostaa, mutta niitä on nykyään vähemmin tarjolla.

Yhdelläkin pesällä voi aloittaa, mutta suosittelen kahta tai jopa neljää. Yhdessä jos menee jokin pieleen, ei ole jäljellä yhtään. Jos rahkeet riittävät voi tietysti aloittaa useammallakin, mutta useita kymmeniä en suosittele ensimmäiseksi kokeiluksi. Kyllä yksi kesä kannattaa opetella rauhassa muutamalla pesällä.

Rotu:

Suomessa yleisin rotu on Italialainen. Suosittelen sitä, koska yleisimpänä sen emoja on helpointa saada ja se on hidas parveilemaan ja helppo hoitaa.

Buchfast on myös käyttökelpoinen rotu.

Krainilainen mehiläinen on tummempi rotuja sillä on vankat kannattajansa. Krainilaisen mehiläisen emoja on hieman vähemmin saatavissa ja se on monesti herkempi parveilemaan.

Tärkeää on kuitenkin selvittää onko alueella, jossa olet, muita hoitajia. Jos joku heistä kasvattaa emoja saatat pilata hänen työnsä tuomalla alueelle toista rotua. Sekarotuiset mehiläiset ovat usein aggressiivisia ja hankalia hoitaa. Mahdollisesti tehty jalostustyö menee myös kokonaan hukkaan rotujen sekoittuessa. Puhdas pariutuminen vaatii 10 km säteen hyvää perimää ympärilleen. (Kuhnuri lentää max. 7 km ja emo 3 km).

On kaikkien etu tehdä hieman yhteistyötä ja välttää harmeja. 

Sen sijaan, jos kohtaat naapurihoitajan, joka sanoo, ettet voi tuoda pihaasi mehiläisiä, koska hänen pesänsä ovat alueella, hän on väärässä.

Omilla maillaan saa aina pitää mehiläisiä. Sen sijaan ulkotarhat kannattaa sijoittaa hieman irti naapureista, ettei menen laitumet ristiin. Tosin parin pesän tarhoja voi olla vaikka kuinka tiuhaan.

Pesien sijoitus:

Mehiläiset viihtyvät parhaiten paikassa, jossa on lämmin pienilmasto.

Siis kylmiltä tuulilta suojattu, valoisa ja kuiva.

Ihanne on paikka johon aamuaurinko lämmittää ja keskipäivällä lehtipuut varjostavat liialta kuumuudelta. Tämä vähentää parveilua ja keväällä, kun lämpöä tarvitaan, lehtipuut eivät varjosta. Harvoin kuitenkaan on mahdollista näin optimaalinen paikka, eli paras kun ainakin kylmää ja pimeää paikkaa varotaan.

Pesien kiitorata olisi hyvä olla valoisaan suuntaan. Kiitoradalla ei saa olla yleistä tietä tai polkua, jossa ohikulkijat voivat joutua lentoreitille. Eivät hyvät mehiläiset siinä pistä, mutta ohikulkijat pelkäävät silti.

Taajamassa on hyvä, jos pesät eivät näy naapureihin tai ohikulkijoille. Nykyään riittää hysteerisiä vanhempia, joiden lapset ovat muka allergisia.

Minulla on yksi tarha aivan päiväkodin vieressä. Jos vanhemmat tietäisivät sen, tulisi lähtö varmaan heti, mutta kun eivät tiedä, ei ongelmia ole. 

Kun pesiä ei häiritä, eivät mehiläiset ympäristössään pistettävää etsi.

Ja viimeinen tärkeä asia on sijoittaa pesät helposti hoidettavaan paikkaan. Ojan takana pihan perällä on liian hankala harrastaa.

Jos aikoo hoitaa ammatikseen, tulee autolla päästä aivan pesien viereen.


Kuljetus:

Pesät täytyy kuljettaa yöllä. Illalla kun kaikki väki on kotona pesät saa suljettua. Yöllä mehiläiset eivät pyri ulos ja pesä ei joudu suljettuna paniikkiin. Yleensä myyjä huolehtii pesien sulkemisen asian mukaisesti sopivalla ilmanvaihdolla, joten en siihen tässä puutu sen enempää. Pesiä ei voi järkevästi lähettää millään, joten ne täytyy aina hakea itse autolla. Tavallisen auton takakonttiin mahtuu yleensä yksi tai kaksi pesää ja takapenkeille pari.

Pakettiauto on paras vaihtoehto. Siellä ei pesiä tarvitse sulkea lainkaan. Moottorin hyrinä ja yö pitävät mehiläiset sisällä ja pesän lämpötila pysyy sopivana.

Perille päästyä pesä asetetaan lopulliselle paikalleen ja pesän lentoaukko avataan ja mahdolliset hyttysverkot osaston päällä peitetään levyllä tai katolla rakenteista ja sulkutavasta riippuen. Matkalla suljettuna olleet kaverit voivat olla vihaisia moisesta häirinnästä ja lentoreiän avaus kannattaa tehdä suojahaalariin pukeutuneena.

Pesää ei voi siirtää seuraavina päivinä samassa pihassa. Kerran suunnan otettuaan mehiläiset palaavat aina omalle paikalleen. Eli kun pesiä siirretään, on siirtomatkan oltava aina yli 3 km, jotta mehiläiset eivät tiedä missä ovat. (tai alle metri, jotta löytävät siirtyneen pesän)

Kalusto:

Ehdottomasti vain laajassa käytössä olevia standardi mittoja, eli Langstroth tai Farrar.

Näistä suosittelen matalampaa ja kevyempää Farrar kokoa.

Jos omistat puusepän verstaan ja haluat harrastaa puutöitä voit valita puiset osastot. Jos haluat harrastaa mehiläishoitoa, valitset styroksiset ja kevyet pesät.

Kehät voivat olla puuta tai muovia makusi mukaan. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.  

Meillä itsellä on käytössä Farrar kevyt osastot ja muovikehä.

Ensimmäinen tarkastus:

Kysy myyjältä onko pesien tarkastuksella kiire. Tähän vaikuttaa ruokatilanne ja pesän väkimäärä.

Todennäköisesti voit odottaa seuraavaa hyvää lentoilmaa kaikessa rauhassa.

Kun menet ensimmäisen kerran pesälle, varustaudu hoitoasulla ja käsineillä. Sytytä savutin ja ota mukaan pesätaltta.

Tuprauta kerran tai kaksi sauhua lentoaukolle, niin että vähän menee sisällekin.

Odota noin minuutti ja poista sitten kattorakenteet. Kun raotat mehiläisiä vasten olevaa levyä tai muovia tuprauta kevyesti savua raosta ja nosta sitten levy pois. Sauhun käytössä pitää olla varovainen. sitä ei saa puhallella kakkuväleihin. Tällöin mehiläiset alkavat ensin paeta savua alas ja sitten kääntävät pohjalta suunnan ylös ja pesä alkaa "kiehua" yli laitojen. Savua laitetaan vain kehien päälle, jos tarvitaan sormille työtilaa.

Ensimmäisellä kerralla katsotaan, että pesässä on munia ja normaaleja sikiöitä. sekä ruokaa. Pesässä tulisi olla touko- kesäkuun vaihteessa kaiken aikaa ainakin pari painavaa kakkua(kehää) ruoka. Emoa ei tarvitse löytää tai nähdä. Munat ja sikiöt kertovat emon olemassa olon. 

Vaikeinta lienee arvioida tarvitseeko pesä lisää tilaa. Aloittelija ei voi tietää milloin pesässä on oikeasti paljon mehiläisiä. Varsinkin, kun vuodenaika, peittosikiöiden määrä ja tulevat säätkin vaikuttavat asiaan. Ohjeena voitaisiin pitää, että laita kakkujenkin tulisi olla lähes puolillaan mehiläisiä tilaa lisättäessä. Toisaalta jos pesässä on kuusi kakkua sikiöitä ja niistä kolme kakkua peittosikiöitä, voi olettaa väkimäärän nopeasti lisääntyvän.

Varsinkin alussa kannattaa uusi osasto laittaa aluksi alimmaiseksi. Silloin sikiöt eivät palellu, jos lisäys on tehty liian aikaisin. Kun suurin osa uusista pohjukkeista on rakennettu voi laatikon vaihtaa päälle.

Ensimmäisenä kesänä voi pesään kurkistaa toukokuun lopulta alkaen kerran viikossa, niin oppii. Vuosien saatossa oppii laskemaan kevään kulusta ja säistä asiat tarkemmin ja käyntikerrat voi harventaa käsittämään vain tarpeellisen.