Pesäkirjanpito yli 1000 pesän ammattilaistarhauksessa

Hoitajia askarruttaa usein, miten saisi hoidettua pesäkirjanpidon ja millä ohjelmalla. Esitän tässä mielipiteitäni asiasta ja miten olemme sen itse hoitaneet yli 1000 pesän tarhauksessa.

Olen kokeillut joitakin tätä varten tehtyjä ohjelmia ja ollut erään kehittämisessä jopa mukana. Mikään niistä ei ole meillä toiminut tai ainakaan ollut riittävän helppo, toimintavarma ja nopea. Vähintään kun tietokone itsestään päivittyy, lakkaa koko ostettu ohjelma toimimasta.

Vaikka alussa haluaisi laittaa pesistä ylös, jos jonkinlaista asiaa, se muuttuu vuosien myötä ja viimeistään pesämäärän kasvaessa vain pakollinen minimitieto merkitään. Exceliin tarvitaankin vain kaksi asiaa: tarhalista ja pesäkortit. (Vai olisiko tarhakortti pesäkorttia parempi sana, sillä yhdellä kortilla on yksi tarha)
Tärkeintä on, että yhdellä silmäyksellä näkee koko tarhan tilanteen ja lyhenteitä ja värikoodeja käyttäen saadaan kaikki merkinnät mahtumaan näin pieneen tilaan koko kesältä.

Tarhalistaan merkitään tarhalla käyntien päivämäärä. Siitä on helppo katsoa milloin missäkin on viimeksi käyty ja paljonko on vielä esim. hunajia hakematta. Sarakkeessa A ovat tarhat sijaintijärjestyksessä. Siis siinä järjestyksessä, kuin ne useimmiten ajetaan läpi. Seuraaviin sarakkeisiin laitetaan ylimmäksi käynnin tarkoitus ja alle aina tarhan kohdalle työn suoritus päivämäärä. Ladattavassa mallitaulukossa on oikea tarhalista täytettynä vuodelta 2014. Siitä näkyy siis kaikki tuona vuotena tehdyt työt ja päivämäärät. Käyntejä oli tarhoilla noin 11 kpl koko vuoden aikana.

Pesäkortit eli tarhakortit sijoitetaan aakkosjärjestykseen taulukon alalaidassa oleviin välilehtiin.
Välilehteen kirjoitetaan tarhan nimi. Taulukossa sarake A on pesän numero. Sarakkeissa B ja C on kahden edellisen kesä hunajasato. Sarake D on emokoodi, josta näkyy myös vuosi Sarake E on emon vaihtoa varten. Siihen tulee pesään asetus pvm.
Loput sarakkeet ovat hoitokäyntejä varten ja loppuun tulee hunajasato (kaksi käyntiä ja yhteensä)
Sokerin viennit ja punkintorjunnat merkitään vain tarhalistaan. Niitä on turha merkitä joka kortille, koska ne tehdään aina kaikille tarhan pesille yhtä aikaa ja samalla lailla. Jokaisella kortilla on ylhäällä merkintä ohjeet.

Merkintä ohjeet

Värikoodeja käytetään emoasioissa.  Koska kasvatimme emoja oli tärkeää merkitä pesien käytös. Se tapahtui kirjainten värillä. Eli emon koodin kirjaimet värjättiin yllä olevilla väreillä.  Yleensä kaikki olivat normaalilla mustalla fontilla koska olivat ok. eli keskivertoja.

Maalaamalla Emokoodin ruutu voitiin merkitä asioita seuraavasti:
Jos alkukesän käynnillä huomataan, jonkin emon muninnan heikkenevän tms. ja halutaan se vaihtaa, sitten kun emoja on, maalataan ruutu lilaksi.

Kun uusi emo laitetaan pesään, maalataan ruutu punaiseksi.

(Pesään on laitettu emo, joka on kasvatettu pesän Kauppila.9 toukista ja vuosiluku on tietysti kuluva.)
Kun seuraavalla kerralla pesä tarkistetaan ja mikäli emon vaihto on onnistunut maalataan ruutu keltaiseksi .
Näin nähdään yhdellä silmäyksellä onko tarhalla vaihdettavia tai tarkastettavia emoja pesissä.

Varmuuskopio:
Meillä oli siis pieni läppäri tarhoilla ja varmuuden vuoksi toimimme seuraavasti:
Työpöydällä oli taulukko, jota käytettiin. Päivän päätteeksi kuitenkin taulukko tallennettiin eri nimellä (Nimessä oli päivämäärä muotoa vvkkpp) Näin meillä oli varmuuskopio taulukosta, joka päivältä ja työpöydällä se jota käytettiin.

Valinta:
Koska kasvatimme emoja, tarvitsimme tiedon hyvistä pesistä. Taulukkoon voi tehdä sivun, jossa on kaava, joka kerää kaikki pesät, emotiedon ja hunajasadon omaan listaansa. Tämän voi myös tehdä ihan manuaalisesti copy-paste toiminnolla. Näin saatu lista lajitellaan hunajasato sarakkeen mukaan isoin päälle. Tästä sitten valitaan yläpäästä riittävästi pesiä ja poistetaan muut paitsi kolmevuotiaat ja vanhemmat emot. Jäljelle jääneistä valitaan siitospesät. Meillä oli lähellä kotia yksi tarha, jonka pesät aina keväällä myytiin pois ja tilalle tuotiin nämä siitospesät. Näistä oli kätevä hakea toukansiirtokakut.
Ai miksi 3-vuotiaista ja vanhemmista?
Vain silloin tiedämme, että pesä on sekä talvehtinut hyvin ja tuottanut hyvin ja ollut hidas parveilemaan. Muutenhan se olisi jo vaihdettu pois. Emoa ei saa ikinä arvostella eikä käyttää siitokseen, ennen kuin se on talvehtinut omilla jälkeläisillään ja tuottanut sen jälkeen kunnon sadon.

Juha Nuutero
Mesimestari Oy

Voit ladata oheisen taulukon tietokeellesi ja sitten siitä muokata, kopioida ym. siitä itsellesi oman kortiston.
Joka vuosi pitää vanha kortisto kopioida nimellä ja tyhjentää edellisen kesän merkinnät ja siirtää hunajasato oikeaa paikkaan. Olen ladattavaan taulukkoon tehnyt esimerkkejä joissa on selityksiä hoitajille neuvoksi. Ne eivät tietysti kuulu sinne normaalisti.