Elokuu – monta konstia sadonkorjuuseen

Mehiläistarhureita sadonkorjuussa

Elokuu on tärkeä kuukausi. Nyt pilataan tai pelastetaan seuraava kesä.

Sadonkorjuu

Jos omistat yhden tarhan tai pari pesää kannattaa sadonkorjuu ja ruokinta ajoittaa elokuun 10-25 päivään. Meillä ensimmäiset tarhat laitettiin ruokinnalle elokuun alussa, mutta joskus on aloitettu jo heinäkuun lopussa.

Kaikki hunaja ei ehkä ole peitettyä, mutta jos sato on ollut jo jonkin aikaa loppu (kuhnureita häädetty tai ryöstöä havaittu), on kaikki hunaja yleensä kypsää ja korjattavissa. Jos pesässä on laatikkokaupalla tilaa, eivät mehiläiset kykene syksyn koleissa säissä koskaan peittämään kaikkea hunajaa.

Sadonkorjuu harjaamalla

Jos emo ja sikiöt ovat sulkuristikon alla, on työ helppoa. Pinoa hunajalaatikot pesän taakse ja laita pesään punkintorjunta (tymoltyyny tai happoliina) ja ruokintalaatikko, jossa on sokeria ja sulje pesä. Harjaa sitten hunajakakut pesän eteen juoksulaudalle (maasta lentoaukolle olevalle levylle).

Jos emo on kahdessa LS-laatikossa, on kakkoslaatikossa hunajaa ja voit ottaa ristikon päältä hunajat ensin kuten yllä, mutta tulla toisella kertaa ottamaan kakkoslaatikosta hunajakakut ja laittamassa ruokinnan. Tai sitten teet kaiken kerralla.

Jos et ole käyttänyt sulkuristikkoa, voi emo ja sikiöitä olla missä vain. Silloin osastot täytyy alinta lukuun ottamatta pinota pesän taakse ja järjestää sikiökakkuja alimpaan laatikkoon keskelle ja siitepölyt niiden rinnalle. Keskelle osastoa ei saa laittaa vaaleita kakkuja tummien väliin. (Se saattaisi ohjata talvipallon toiseen reunaan.)

Hunajakakut harjataan pesän eteen ja sikiöt järjestetään paikoilleen.

Sadonkorjuu mehiläispaolla

Pako on kätevä, jos mehiläiset ovat esim. kotipihassa ja hieman vihaisia. Paon käyttö edellyttää sulkuristikon käyttöä siten, että sikiöt ovat alhaalla.

Paon merkillä tai mallilla ei ole sanottavaa merkitystä. Yleensä muoviset paot tulee kiinnittää reunukselliseen vanerilevyyn, jossa on reikä paon kohdalla. Mehiläiset kulkevat paon läpi alas löytämättä takaisin ylös. Paolla voi tyhjentää enintään kaksi Langstroth-laatikkoa kerrallaan. Pako tulee pitää paikoillaan 1–2 päivää.

Ylimmät osastot tyhjenevät paolla parhaiten. Hyvä lentosää ja pesän toiminta parantavat tulosta. Usein ylimmät laatikot tyhjenevät niin tarkasti, että ne voi vain kantaa pois. Kylmällä kelillä sikiöiden päällä olevat osastot tyhjenevät huonoiten. Laatikkoon jäävät mehiläiset ovat kuitenkin hyvin apaattisia ja helppoja harjata ilman agressiivisuutta. Paon alle laitettu koroketila, esim. tyhjä F-osasto parantaa alaosastojen tyhjentymistä.

Jos sikiöt ovat yhdessä LS-osastossa, siellä ei yleensä ole ruokaa. Tällöin sikiöt syödään pois tyhjennyksen aikana ja talvimehiläisistä iso osa menetetään. Tämän voi estää laittamalla apifondaa paon alle. Asia huomattiin meillä aikanaan kolmantena pakojen käyttövuonna, kun hunajan hakuun tullessa jotkut pesistä olivat melkein kokonaan kuolleet nälkään.

Sadonkurjuu puhaltimella

Tämä on isompien hoitajien suosima tapa, koska se on nopein, ajomatkat ja kokonaisuus huomioiden. Myös tässä menetelmässä on sulkuristikon käyttö pakollista. Puhaltimeksi kannattaa valita tunnettu merkki (Stihl tai Husqvarna), joissa on takuu ja huolto saatavilla. Puhaltimen mallin tulee olla voimakkain mahdollinen ja monesti siitä on kavennettava vähän letkunpäätä ja peitettävä ilma-aukkoja verkolla homman helpottamiseksi.

Ruokinta

Yleinen ruokintamäärä on 25 kg sokeria = 30 l nestesokeria / normaali pesä. Kuivasokerista saadaan sopiva liuos sekoittamalla kuumaan veteen sokeria suhteessa 2 l vettä ja 3 kg sokeria. Tarvikemyyjät myyvät myös tehtaan tekemää valmista liuosta, joka on 67 %. Monet laimentavat sokerin vielä 65 %:ksi.

Mehiläisiä ei saa jättää hetkeksikään ilman ruokavaroja, vaan ruokinta tulee aloittaa samalla reissulla, kun hunajat otetaan pois. Muuten mehiläiset syövät sikiöt pois ja talvimehiläisiä menetetään.

Suurin osa talvimehiläisistä on jo munittu ja kiihotusruokinta on vähän makuasia. Meillä syötetään kaikki sokeri kolmessa erässä ja niin nopeasti kuin ehditään. Pyrimme saamaan viimeiset sokerit viimeisille tarhoille syyskuun puoliväliin mennessä.

Ruokinnan aikana vahvoissa pesissä on mehiläisiä etuseinällä, mutta kun sokeri on peitetty, menevät kaikki sisälle.

Syystarkistus

Toista sokeria viedessä tarkistamme kaikki pesät ja vaihdamme vielä jonkin verran emoja vanhojen tilalle. Jos pesään on kesällä laitettu uusi emo ja todettu vaihto onnistuneeksi, emme syksyllä edes vilkaise pesään.

Jos pesään ei vaihdeta emoa, katsomme yleensä keskikakkujen väliin raottamalla väliä taltalla ja pyrimme näkemään, onko peittosikiöitä. Usein emot eivät enää muni ja viimeiset peittosikiöt kertovat meille riittävällä varmuudella emon olemassaolon. Jos peittosikiöitä ei näy kurkistamalla, tarkistamme pesää kakku kakulta selvittääksemme onko kaikki hyvin, eli onko pesässä muniva emo. Joinakin vuosina on sikiöinti loppunut niin aikaisin, että mistään pesistä ei löydy sikiöitä ja silloin on menty tuurilla kevääseen ilman tarkastuksia. Emottomia pesiä löytyy keväällä yleensä sen verran, että syystarkastus maksaa itsensä.

Punkin torjunta:

Elokuussa tehdään ns. elokuun torjunta. Se tehdään muurahaishapolla tai tymoltyynyllä mahdollisimman aikaisin.