Toukokuu – mehiläiset aktivoituvat

Mehiläistarhuri käymässä mehiläispesillä toukokuussa

Toukokuussa tapahtuu jo huomattavasti enemmän. Ilmojen lämmetessä aktiviteetti kasvaa mehiläispesässä. Paju alkaa kukkia yleensä toukokuun alussa. Huomaa, että pajunkissat ovat nuppuja, eivät kukkia. Kukkiessaan paju on keltainen ja siinä pörrää runsaasti mehiläisiä. Paju on ensimmäinen kunnollinen satokasvi, josta mehiläiset saavat runsaammin sekä siitepölyä että mettä. Mesi ja siitepöly tulevat eri yksilöistä, sillä paju on kaksikotinen ja yksineuvoinen.

Mehiläismäärän ennakointi

Vasta pajun kukinta mahdollistaa pesässä runsaan sikiöinnin ja mehiläisten määrä alkaa kasvaa noin 3 viikkoa pajun kukinnan alkamisen jälkeen. Mehiläisten määrä laskee siis vielä kolme viikkoa pajun kukinnan alusta. Älä siis hätiköi tilan annossa, sillä se vain haittaisi lämpötaloutta. Peittosikiöiden määrästä voi päätellä onko väki lisääntymässä. Yhdestä kakullisesta peittosikiöitä kuoriutuu kahden viikon kuluessa kolme kakullista mehiläisiä.

Mehiläistarhuri esittelee mehiläispesän kakkua
Siitepölyä ja peittosikiöitä kakulla.

Ruokatilanne

Sikiöinti kuluttaa runsaasti energiaa ja huonojen säiden pitkittyessä ruoka voi loppua. Seuraa tilannetta ja säitä. Pesässä tulisi olla kaiken aikaa runsaat ruokavarat. Ainakin kaksi täyttä kakkua. Lisäruokaa voi antaa taikinana tai nesteenä.

Lisäykset

Kuten yllä todettiin, alkukuu pitää olla varovainen. Kuun lopussa voi tilanne kuitenkin jo muuttua ja pesä voi tarvita lisä tilaa. Ensimmäisen lisäyksen voi tehdä talviosaston alle, ilman sulkuristikkoa. Se on turvallista lämpötilan takia. Jos tulee takatalvi, ovat sikiöt ylhäällä lämpimämmässä. Ensimmäinen lisäys olisi hyvä olla rakennettuja kakkuja. Jos niitä ei ole, on pakko lisätä pohjukkeita. Kun puolet pohjukkeista on rakennettu, voit nostaa pohjukkeita ylempään osastoon ja laskea alas niiden tilalle ruokakakkuja. On tärkeää pitää sikiöt vielä yhtenäisenä pallona omalla paikallaan. Jos sikiöt leviävät isommalle alalle kuin mehiläiset ovat ne laittaneet, ne saattavat kylmettyä ja pesän kehitys kärsiä.

Jotkut krainilaiskannat ovat niin herkkiä parveilemaan, että ne tarvitsevat aikaisemmin tilaa, kuin mitä hitaasti parveilevan italialaisen hoitajana osaamme neuvoa.

Jaokkeet

Aivan kuun lopussa voi vahvasta pesästä tehdä tuontiemoilla jo jaokkeen eli uuden pesän, mutta sen ehtii tehdä kyllä aivan hyvin kesäkuussakin.

Jaoke tehdään ottamalla kahdesta tai kolmesta vahvasta pesästä yhteensä kolme tai neljä peittosikiökakkua ja pari painavaa ruokakakkua mehiläisineen. Ennen kakkujen ottamista pitää kunkin pesän emo löytää, jotta ollaan varmoja, ettei se tule kakkujen mukana jaokkeeseen.

Kakut laitetaan uuteen pesäosastoon omalle paikalle, ja sikiökakkujen väliin laitetaan uusi muniva emo kalikassa, jonka ruokataikinasalpa on avattu. Mehiläiset syövät emon ulos lähipäivien aikana. Jaokkeen lentoaukko supistetaan 5–7 cm kokoiseksi ryöstön estämiseksi ja lämmön takia. Jaoke voidaan tehdä samalle tarhalle tai viedä uuteen paikkaan. 7–9 päivän päästä (ei ennen) voidaan tarkistaa, onko jaoke onnistunut, eli emo alkanut munia ja ruokaa on riittävästi.

Helppo emon kasvatus?

Toukokuun lopulla otetaan hyvästä pesästä, josta halutaan jatkaa sukua, yksi tai kaksi sikiökakkua, joissa on kaiken ikäisiä sikiöitä. On tärkeää, että kakussa on ainakin munia ja aivan pieniä toukkia ja toisaalta pian kuoriutuvia koteloita. Tämä sikiökakku laitetaan neljän kakun jaokelaatikkoon. Lisäksi siihen laitetaan hyvä ruokakakku mehiläisineen. Molempiin reunoihin laitetaan vielä rakennettu kakku tai pohjuke. Lentoaukko supistetaan aluksi vain 3 cm leveäksi. Näin syntyy aivan pieni jaoke, joka kasvattaa itselleen hätäemon. Kolmen viikon kuluttua voidaan onnistuminen tarkistaa. Jos säät ovat suosineet, uusi emo munii. Jos on ollut epäonnea, emo on joutunut häälennolla pääskysen suuhun ja koko homma on epäonnistunut.

Kannattaa valita sikiökakku niin, ettei se ole aivan täysi. Muuten voi hyvänä vuotena pesä täyttyä hunajasta jo ennen kuin uusi emo kuoriutuu ja jaoke voi parveilla. Tämän pikkupesän voi hoitaa normaalisti syksyyn asti ja yhdistää ruokinnan alkaessa johonkin pesään, jonka emo halutaan vaihtaa.

Mehiläisten siirto

Toukokuussa kun ei ole vielä niin paljon muuta hoitokiirettä, on hyvä etsiä uusia tarhan paikkoja, jos niitä tarvitaan. Pesien siirto on helppoa, kun ne ovat matalia ja kevyitä.

Pesät kannatta siirtää sulkematta lentoaukkoja. Kun pesiä tullaan noutamaan, ne savutetaan ensin lentoaukosta ilman minkäänlaista kolinaa tai häiriötä. Tämän jälkeen laitetaan kuormaremmi pesän ympäri ja kannetaan pesä pakettiautoon, jonka moottori on käynnissä. Moottorin hurina pitää mehiläiset sisällä. Tarvittaessa lentokiila poistetaan tai sitä raotetaan, jotta pesän ei varmasti tule kuuma siirron aikana. Koskaan mehiläiset eivät ole rynnänneet ulos tai muuten häiriköineet. Siirto tehdään aina illalla lentojen päätyttyä.

Varroan torjunta

Mikäli edellisenä syksynä ovat torjunnat jääneet vajaaksi, pitää tilanne paikata nyt. Tymolia ei voi keväällä käyttää, ettei tule makuhaittoja hunajaan.

Muurahaishappo pistekäsittelynä on käyttökelpoinen toukokuussa. Silloin on runsaasti sopivia kelejä, eli +10 – +20 astetta.

Pesät voi käsitellä joka toinen vuosi muurahaishapolla sisuspunkin varalta. Sisuspunkki elää mehiläisen ilmaputkissa ja sitä on mahdoton löytää ilman mikroskooppisia tutkimuksia. Näin torjutaan sisuspunkkia varmuuden vuoksi ja samalla vähennetään varroaakin.