Mehiläisten hankinta

Mehiläispesä tarhalla

Mehiläisten hankinta

Mehiläiset kannattaa hankkia alkukesästä. Paras on talvehtinut yhteiskunta tai alkukesästä tehty jaoke, eli uusi pesä, jossa tulee olla muniva emo. Myös parven voi ostaa, mutta niitä on nykyään vähemmin tarjolla.

Yhdelläkin pesällä voi aloittaa, mutta suosittelemme kahta tai jopa neljää pesää, jolloin on mistä ottaa ”varaosia”, mikäli jossain pesässä menee jokin pieleen. Jos rahkeet riittävät, voi tietysti aloittaa useammallakin kuin neljällä pesällä, mutta useita kymmeniä emme suosittele ensimmäiseksi kokeiluksi. Yksi kesä kannattaa opetella rauhassa muutamalla pesällä.

Mehiläisroduista:

Suomessa yleisin rotu on ”Suomen” italialainen. Suosittelemme sitä, koska yleisimpänä rotuna sen emoja on helpoin saada. Lisäksi se on hidas parveilemaan ja helppo hoitaa. Huomaa kuitenkin, että Suomessa kasvatetut italialaiset ovat aivan eri asia, kuin Italiasta tuodut.

Buchfast on myös käyttökelpoinen rotu. Siitä löytyy erittäin säyseitä ja tuottoisia kantoja. Lisäksi ne eivät yleensä muihin rotuihin sekoittuessaan muutu niin aggressiivisiksi, kuin esimerkiksi Krainilainen.

Krainilainen mehiläinen on muita rotuja tummempi ja sillä on vankat kannattajansa. Saksassa ja Itävallassa on hyviä krainilaiskantoja, joita ei kuitenkaan ole kalliin hintansa ja vähäisen tarjonnan takia juurikaan myynnissä. Useimmat tarjolla olevat krainilaiset on tuotettu ns ”alkuperäisalueella” Itä-Euroopassa. Ne ovat hyvin hankalia hoitaa sekä kovia parveilemaan. Niitä väitetään vähäruokaisiksi ja kevätkehitykseltään nopeiksi. Kokemuksemme ei tätä tue.

Uuden mehiläishoitajan olisi huomaavaista ottaa selville alueensa, johon meinaa uusia tarhoja perustaa, muut mehiläishoitajat. Joku heistä saattaa kasvattaa emoja ja voit pilata huomaamattasi hänen työnsä tuomalla alueelle toista mehiläisrotua. Sekarotuiset mehiläiset ovat usein aggressiivisia ja hankalia hoitaa. Mahdollinen jalostustyö menee myös kokonaan hukkaan rotujen sekoittuessa. Puhdas pariutuminen vaatii 10 km säteen hyvää perimää ympärilleen. (Kuhnuri lentää max. 7 km ja emo 3 km). On kaikkien etu tehdä hieman yhteistyötä ja välttää harmeja.

Jos kohtaat naapurihoitajan, joka sanoo ettet voi tuoda pihaasi mehiläisiä, koska hänen pesänsä ovat alueella, hän on väärässä. Omilla maillaan saa aina pitää mehiläisiä. Sen sijaan ulkotarhat kannattaa sijoittaa hieman irti naapureista ettei laitumet mene ristiin. Tosin parin pesän tarhoja voi olla vaikka kuinka tiuhaan, eikä mitään lakia tarhojen etäisyyksistä ole.

Pesien sijoitus:

Mehiläiset viihtyvät parhaiten paikassa, jossa on lämmin pienilmasto. Siis kylmiltä tuulilta suojattu, valoisa ja kuiva.

Ihanne on paikka, johon aamuaurinko lämmittää ja keskipäivällä lehtipuut varjostavat liialta kuumuudelta. Tämä vähentää parveilua, ja keväällä, kun lämpöä tarvitaan, lehtipuut eivät varjosta. Harvoin on kuitenkaan mahdollista löytää näin optimaalinen paikka, eli parasta, että ainakin kylmää ja pimeää paikkaa vältetään.

Mehiläistarhan pesien esimerkkisijoittelu
Hyvä pesien sijoittelu

Pesien kiitorata olisi hyvä olla valoisaan suuntaan. Kiitoradalla ei saa olla yleistä tietä tai polkua, jossa ohikulkijat voivat joutua lentoreitille. Hyvät mehiläiset eivät siinä toki pistä, mutta ohikulkijat saattavat pelätä silti. Kun pesiä ei häiritä, mehiläiset eivät etsi ympäristössään pistettävää.

Ja viimeinen tärkeä asia on sijoittaa pesät helposti hoidettavaan paikkaan. Ojan takana pihan perällä on liian hankala harrastaa. Ammattimaisessa mehiläistarhauksessa on autolla päästävä aivan pesien viereen.

Kuljetus:

Pesät täytyy kuljettaa yöllä. Illalla, kun kaikki mehiläiset ovat kotona, pesät saa suljettua. Yöllä mehiläiset eivät pyri ulos ja pesä ei joudu suljettuna paniikkiin. Pesiä ei voi järkevästi lähettää millään, joten ne täytyy aina hakea itse autolla. Tavallisen auton takakonttiin mahtuu yleensä yksi tai kaksi pesää ja takapenkeille pari. Pakettiauto on paras vaihtoehto, jolloin ei pesiä tarvitse sulkea lainkaan. Moottorin hyrinä ja yö pitävät mehiläiset sisällä ja pesän lämpötila pysyy sopivana.

Pakettiautoon pakattuja jaokepesiä
Jaokepesien kuljetus pakettiautolla.

Perille päästyä pesä asetetaan lopulliselle paikalleen ja pesän lentoaukko avataan ja mahdolliset hyttysverkot osaston päällä peitetään levyllä tai katolla rakenteista ja sulkutavasta riippuen. Matkalla suljettuna olleet kaverit voivat olla vihaisia moisesta häirinnästä ja lentoreiän avaus kannattaa tehdä suojahaalariin pukeutuneena.

Pesää ei voi siirtää seuraavina päivinä samassa pihassa. Kerran suunnan otettuaan mehiläiset palaavat aina omalle paikalleen. Eli kun pesiä siirretään, on siirtomatkan oltava aina yli 3 km, jotta mehiläiset eivät tiedä missä ovat. (Tai alle metri, jotta löytävät siirtyneen pesän).

Kalusto:

Kannattaa käyttää ehdottomasti vain laajassa käytössä olevia standardi mittoja, eli Langstroth tai Farrar. Näistä suosittelen matalampaa ja kevyempää Farrar-kokoa.

Jos omistat puusepän verstaan ja haluat harrastaa puutöitä, voit valita puiset osastot. Jos haluat harrastaa mehiläishoitoa, valitset styroksiset ja kevyet pesät. Mehiläiset viihtyvät styrox-kalustossa jopa puista paremmin. Se on keväällä heti kuiva ja lämmin sekä suojaa myös liialta kuumuudelta. Kehät voivat olla puuta tai muovia makusi mukaan. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. 

Lue lisää kalustosta tästä

Ensimmäinen tarkastus:

Kysy myyjältä onko pesien tarkastuksella kiire. Tähän vaikuttaa ruokatilanne ja pesän väkimäärä. Todennäköisesti voit odottaa seuraavaa hyvää lentoilmaa kaikessa rauhassa.

Kun menet ensimmäisen kerran pesälle, varustaudu hoitoasulla ja käsineillä. Sytytä savutin ja ota mukaan pesätaltta.

Tuprauta kerran tai kaksi sauhua lentoaukolle, niin että savua menee vähän sisällekin.

Odota noin minuutti ja poista sitten kattorakenteet. Kun raotat mehiläisiä vasten olevaa levyä tai muovia tuprauta kevyesti savua raosta ja nosta sitten levy pois. Sauhun käytössä pitää olla varovainen: sitä ei saa puhallella kakkuväleihin. Tällöin mehiläiset alkavat ensin paeta savua alas ja sitten kääntävät pohjalta suunnan ylös ja pesä alkaa ”kiehua” yli laitojen. Savua laitetaan vain kehien päälle, jos tarvitaan sormille työtilaa.

Ensimmäisellä kerralla katsotaan, että pesässä on munia, normaaleja sikiöitä ja ruokaa. Pesässä tulisi olla touko-kesäkuun vaihteessa kaiken aikaa ainakin pari painavaa kakkua(kehää) ruokaa. Emoa ei tarvitse löytää tai nähdä. Munat ja sikiöt kertovat emon olemassaolon.

Vaikeinta lienee arvioida tarvitseeko pesä lisää tilaa. Aloittelija ei voi tietää milloin pesässä on oikeasti paljon mehiläisiä. Varsinkin, kun vuodenaika, peittosikiöiden määrä ja tulevat säätkin vaikuttavat asiaan. Ohjeena voitaisiin pitää, että laitakakkujenkin tulisi olla lähes puolillaan mehiläisiä tilaa lisättäessä. Toisaalta, jos pesässä on kuusi kakkua sikiöitä ja niistä kolme kakkua peittosikiöitä, voi olettaa väkimäärän nopeasti lisääntyvän.

Varsinkin alussa kannattaa uusi osasto laittaa alimmaiseksi. Silloin sikiöt eivät palellu, mikäli lisäys on tehty liian aikaisin. Kun suurin osa uusista pohjukkeista on rakennettu, voi laatikon vaihtaa päälle.

Ensimmäisenä kesänä voi pesään kurkistaa toukokuun lopulta alkaen kerran viikossa, niin oppii. Vuosien saatossa oppii laskemaan kevään kulusta ja säistä asiat tarkemmin, ja käyntikerrat voi harventaa käsittämään vain tarpeellisen.